Reeniä, reeniä!

Hiihtoloma on suonut minulle runsaasti aikaa harrastaa tätä lajeista ihaninta, frisbeegolfia! Pyrytti tai paistoi hiiroseen on käynyt Nikon tie, ja muutaman muunkin innokkaan. Viimeiset kaksi päivää reenikierrokset ovat syystä jos toisesta olleet erityisen mielekkäitä. Aloitetaan muistelot.

Torstai 7.3.2013

"Tuu hiiroseen" käy Kalliorinteen käsky puolenpäivän aikaan. Hitto, pakko kai se on sitten lähteä. Syön ja varustaudun omaan verkkaiseen tahtiini ja aloitan siirtymän hiirosen frisbeegolfpyhättöön. Paikan päällä hiljainen ääni päässäni toteaa että keli on mitä tulosmaisin, tuuli on vain otettava huomioon.

Aah, miten virkistävän omaperäinen maisemakuva.

Lyöttäydyn poolin mukaan, päivän ensimmäiset heittoni tulevat lähtemään 10. väylältä.. Aramilla ja Sakarilla on menossa vakava taisto maineesta, kunniasta ja koko oulun fribaskenen kadehdinnasta! Pyh, ei ketään kiinnosta kumpi voittaa. Olivatkohan 2, 3 tai peräti 4 alle parin molemmat, eivät ainakaan heittoakaan enempää. 

                                  

Lentävä lautanen ja emoalus.

                                         

Päivän ensimmäinen heitto päätyy puttietäisyydelle, ehkä tästä vielä selvitään ilman lämmittelyheittoja. Kuuloke korvaan ja Dream Theaterin sulosoinnut luovat puttiani varten sopivan zen-olotilan koko kehooni. Rauhallinen, varma liike ja kiekko singahtaa kädestäni koria kohti, näen heti että ketjuihin ollaan menossa eikä minnekkään muualle. Maailman ihanin ääni kajahtaa soimaan, enkelkuoro laulaa ja poolikaverit onnittelevat hyvää puttia. Mutta. Ei. Pahin on tapahtunut. Kori muuntui hetkellisesti sylkykupiksi ja pinkki omega makaa lumihangessa. Naureskelen Aramille että ei tämä mitään, mutta päässäni kuuluu sen luokan sanastoa ettei sitä sovi edes internetin syövereissä ääneen lausua. Tämä toistuu vielä väylällä numero yksitoista.

Pikku-ballerina.

                                   
Kuuden väylän mittainen lämmittelykierrokseni vaikuttaa lupaavalta, putti toimii (korit eivät). "Hurjan" taiston voittajaksi nousee lopulta Sakke tuloksella 4 alle parin, vain heiton Aramia edellä. Mahtoi vähän keittää.

Uudelle kierrokselle lähdetään junnujen ja pappojen voimin: Aram, minä, Sauli Heikinheimo, kaikkien tuntema ja rakastama Roksa sekä Pasi Aikio. Tästä se alamäki sitten alkoi eikä ottanut loppuakseen.

Värikäs kuva ja värikäs persoona, putti uppoaa Titaniciakin varmemmin.

Jälleen käy käsky Aramin suusta, kuvia pitäisi ottaa ja jopa videoita (nämä päätin pikimmiten hävittää). Surumielin suljen rakkaat musiikkini ja valmistaudun jäädyttämään sormeni. Roksa pistää avauksen luonnollisesti upsilla, kupille kuten on ennalta sovittu. Kierrokseni lähtee avaus avaukselta, putti putilta yhä kierommille raiteille, rysähdys on varma. Onneksi väyläkohtaisia tuloksia on hyvin hankala päätellä kuvista.

                                   

Aurinkoakin häikäisee kun on niin loistava heitto.

Kierros on joka tapauksessa hauskimpia joita olen pelannut, todellinen huumorikierros. Riku kuittailee Pasille, Pasi Rikulle. Saulikin lähtee leikkiin mukaan. Paljon oli kakkosista puhetta, onneksi niitä ei näkynyt. Aikuisten miesten likaiset puheet saavat Aramin kysymään viattomasti onko kakkosella heidän jutuissaan jokin hänen herkkään mieleensä sopimaton merkitys.

                             

Kukaan ei saa koskaan tietää jäikö heitto lyhyeksi vai osuiko puuhun.
Ehkä se jopa onnistui ja kakkosta kateltiin

Päivän viimeiselle kierrokselle lähdetään vaihtuneella kokoonpanolla. Pasi ei pysynyt menossa mukana, mutta Sakari otti hänen paikkansa. Huumoria ja huonoja heittoja oli vieläkin luvassa. Vuosikymmenen vitsinikkarin, Rikun "runoilijan liekkiin" heitettiin litrakaupalla bensaa kun puheenaiheeksi tuli Lakupekan yllätysmuna. Vaalea väri tuli yllätyksenä jopa kokeneelle Saulille.

Lakupekka ei Aramia hätkähdyttänyt.

Heittoni kulkivat vaihtelevalla menestyksellä, puttini tasaisen varmasti ohi korin vasemmalta puolen. Päätin ryhdistäytyä. Ei auttanut. Vai auttoiko sittenkään? Kyllä, piti vain luoda jännitystä, siksi juksasin, anteeksi. Loppukierroksella sain kasattua pakkani vaikka joitain kortteja jäikin uupumaan.

Perjantai 8.3.2013

Tänä päivänä ei käskyjä kuulunut joten sain pitää musiikkini eikä tarvinut ottaa nuita perskeleen kuvia! Ja se kyllä näkyi tuloksissa. Kiersimme ensin Tatun kanssa yhden kierroksen,ei hitto se tiimipelaaja oli liekeissä! 12 alle parilla puttimissillä, wow! Ja osasi vielä olla vaatimaton, kuulemma vit... harmitti tuo tulos. Itse päätin ottaa vain kolmasosan tuosta. Samaa tasaista tulosta pelasin loppupäivän.

Toiselle ja kolmannelle kierrokselle mukaan lähti joku oululaispyry nimeltä Mikko "Matu" Ylätalo. Puttaillessa   Atujen henkinen taisto sai alkunsa. Matu totesi että Tatua taitaa vähän jännittää pelata hänenkaltaisensa mest... häiskän kanssa. Oma tasainen peli jatkuu, mitä nyt välillä mokelletaan, sehän kuuluu asiaan, mutta Tatun pelissä tapahtuu selkeä muutos, oliko Matu kuittailullaan oikeassa? Lopputulos onkin puolet huonompi, vain 6 alle parin. Pelasimme tosin ilman irtokoria väylät 2 ja 9 ja laskimme ne par 3:sina.

Päivän jännin tapahtuma sattui väylällä 13, tällä "huonolla" toisella kierroksella. Tatu liukastuu avausheitossa ja lennähtää perseelleen, kiekko näyttää kuitenkin päätyvän oikeaan osoitteeseen. Lähdemme kulkemaan koria kohti ja nyt tulee se Shyamalan-tyyppinen twisti... "Tatu, sä heitit holarin" minä huikkaan korin tullessa näkyviin. Siellä se PD2 lepäsi. Tatu kirjaimellisesti ninjaili holarin, ääntäkään ei lähtenyt.

Viimeisellä kierroksella panokset kovenevat, Matu haluaa pelata rahasta. Tatu ei moiseen villitykseen lähde mukaan, mutta Kariniemen Toni lyö rahansa likoon Tatun puolesta. Peli alkakoon. Nyt taitaa vuorostaan Matua jännittää, sillä Tatu saa niukan johtoaseman. Ei ehkä olisi kannattanut lyödä vetoa. Matu nousee kuitenkin tasoihin siirryttäessä loppusuoralle. Jännitys tiivistyy. Lopulta tiimipelaajasta ei ole vastusta ja Matu vie Tonin rahat.

Holari ei ollut päivän ainoa mieleenpainuva asia, Matu päätti säväyttää ja heitti toisella kierroksella 16. väylän avauksen putterilla. Puttietäisyydelle. Ja helppo kakkonen korttiin. Ihme jätkä.


Blogihommia tulen varmasti tekemään jatkossakin, oli hauska kirjoitella tätä tekstiseinää, toivottavasti sitä oli myös hauska lukea! Niko kiittää ja kuittaa! o/