Huumoria, draamaa, pettymyksiä ja itsensäylityksiä eli Winter Games päätösosakilpailu!

Aloitetaan Suomen hiihtomaajoukkueen tavoin eli selittelyosiolla! Tässä on jo hurahtanut pitkä tovi edellisestä kirjoituksesta. Kaikilla on ollut omia kiireitä ja juttuja, joten kirjoitukseen sopivaa aikaa ei ole tuntunut löytyvän, mutta nytten olisi kisaraporttia tulossa. Valitettavasti kuvia ei tullut otettua joten nyt mennään ihan tekstin voimalla eteenpäin.


Lauantai 23.3, Toppilan jäälakeudet.

Aamulla noustessa, katsoin ulos ikkunasta ja aurinko paistaa sekä linnut laulaa, tulossa huippukeli. Paikanpäälle Toppilan frisbeeradalle päästyä alkaa hirveä putti sekä draivireeni ennen taistelun alkua. Reenatessa oli hyvä tuntu päällä ja väylää 16 reenailessa osuu keltainen maniac korin kattoon. Säikähdin jo että tuhlasin holarini siihen. Pian kisapaikalta kuuluu kutsu ja taisto on alkamassa!
   Pääsen aloittamaan kierroksen tutussa seurassa väylältä 16. Ryhmässä mukana olivat Sauli "Hiironen" Heikinheimo, Arttu Engström, Seppo "Limingan lahja" Hänninen ja Marko Merkkiniemi. Kisa lähtee omalta osin huipusti käyntiin ja kahdella pirkolla ja par:illa kohti väylää nro. 3. Spottaus poolilta unohtuu täysin ja pirkkohuumnassa en itsekkään tule yhtään ajattelleeksi sen tärkeyttä. Losti nelonen korttiin ja vi****s korviahuumaava. Oma vika ja ei auta kun hakata päätä seinään.
   Seuraavat 5 väylää kuluvat ilman pirkonpirkkoa ja tasaista par/bogey yhdeistelmää. Miksi ne putit ei vaan uppoa, pistäkää Oulun mestariputtaajat vinkkiä kommentteihin!
   Kierros loppuun supervaisulla pelillä tuloksena säälittävä 54. Pelastuksena tosin oli se että parempaa seuraa kierrokselle saa hakea. Seuraava kierros alkaa samalla ryhmällä heti perään ja Arttu epäuskoisena ihmettelee, kun ei edes eväitä kerkeä hakemaan autosta.
   Toinen kierros alkaa huonosti, kahden väylän jälkeen kortissa kaksi par:ia. Kohti kolmosväylää silti ihan hyvällä: Kyllä tämä tästä asenteella! Mutta ei, niin ei...
   Spottaus jälleen kerran jää tekemättä ja aikamme etsittyä jää upouusi D1 lumiseen toppilaan. Siinä aikani laskeskeltua totean perjantaina hukanneeni Wraithin ja nytten kaksi D1. Kiekkojen arvon laskettuani päätän katsoa score-korttia. Totean hyötyväni enemmän siitä, että, edes yritän etsiä kiekkoni takaisin, kuin jäisin heittämään ilman fiilistä ja ilman toivoa menestymisestä. 45 minuuttia etsittyäni kiekkoja totean sen olevan melko epätoivoista ja lähden kotia kiroilemaan.
   Lauantaita ei voi osaltani kutsua hyväksi päiväksi, mutta toivottavasti muilla meni mukavammin.



Sunnuntai 23.3, Hiirosen Frisbeepyhättö

Sunnuntain peleistä iso kiitos PaLa:lle "superrallisäännöstä!" ilman sitä ei olisi allekkirjoittanut päässyt pelaamaan. Sunnuntain keli on vielä Lauantaitakin parempi ja tuuli on tyyntynyt lähes täysin. Ensimmäinen kierros alkaa jälleen väylältä 16#, mukana BSC:n oma poika Veli-Matti "Vellu" Holappa avoimesta, sekä amatöörien puolelta Mikko Pulli sekä Marko Pitkänen. Kierros sujuu rennoissa tunnelmissa ja Vellu näyttää tykittävän huippukierrosta. Lopulta sellanen sieltä näyttää tulevankin.
   Oma peli oli hyvin vaihtelevaa ensimmäisellä Hiirosen kierroksella Bugeja tuli ja pirkkoja myös. Lopputulos perustasoa oleva 47, hajutonta ja mautonta. Kohti väliaikaa ja makkaranpaistoa.
   Makkaranpaistopaikalla oli hyvä tunnelma ja positiiviseksi yllätykseksi kävi myös ilmi Suffeli tarjonta. Iso kiitos Pasille. Ruokailtuamme alkoi jännitävääkin jännitävämpi toinen kierros. Panokset molemmissa sarjoissa kovat ja tilanteet tiukkaakin tiukemmat.
   Toisella kierroksella Vellu oli jo siirtynyt isojenpoikien kanssa pelaamaan ja jättänyt meidät amatöörit oman onnemme nojaan. Vellun paikan otti Teemu Alhanen.
   Oma kierros alkoi ilman paineita yhtään mistään, pirkolla alkoi ja hyvä fiilis heti kättelyssä! Kierros jatkui, ehkä hieman hauskastikkin sillä tavalla, että joka toiselta väylältä pirdie ja, joka toiselta par. Tätä jatkui kierroksen loppuun saakka ja tulos oli oma Hiirosen ennätys 40. Hyvä fiilis jäi kisoista ja mikä parasta voitin Kemin hiirosessa yhdellä heitolla!  

Vielä muutama sananen loppulaskujen ja CTP-kisan dramatiikasta. Sitä seuraa kiitos ja kumarrus.

CTP-kisa avoimen kolmannesta sijasta oli tiukka, panoksena oli koko sarjan toinen sija sekä tietenkin ikuinen kunnia. Kisaan astuivat Teemu Holappa sekä Miika Mujunen. Miika aloitti heittämällä kelpo heiton noin kuuteen metriin korista, kuului huokaus yleisöstä ja jännitys oli huipussaan. Kestääkö Teemun hermot tiukassa paikassa? Kestää! Teemun varma lähestyminen noin neljään metriin sinetöi hänelle Avoimen sarjan toisen sijan ja Miikan oli tyydyttävä neljänteen sijaan. Dramatiikkaa kerrakseen.
  Lopun toinen tilanne nähtiin Challenger-sarjan pisteenlaskussa, jossa Jan Erik Kauniskangas lunasti kolmannen sijansa. Onneksi tarkkana kaverina hän laski tilanteen uudestaan ja totesi tulleensa toiseksi tulleen Jari Jutilan kanssa tasoihin. Pisteiden uuden laskun jälkeen homman huomattiin menneen näin ja "Jane" pääsi ansaitsemalleen jaetulle toiselle sijalle.

Minun puolestani suuret onnittelut sarjojen voittajille. Ja suuret kiitokset Pasi Laukkaselle sekä muille järjestäjille. Mukavaa oli ja nyt odottamaan kesää!

Airami kuittaa.

Ps: Kannattaa ilmottautua pääsiäismaanantain pääsiäsgolffiin. Tulossa kivat kisat pääsiäis fiiliksissä.