Huumoria, draamaa, pettymyksiä ja itsensäylityksiä eli Winter Games päätösosakilpailu!

Aloitetaan Suomen hiihtomaajoukkueen tavoin eli selittelyosiolla! Tässä on jo hurahtanut pitkä tovi edellisestä kirjoituksesta. Kaikilla on ollut omia kiireitä ja juttuja, joten kirjoitukseen sopivaa aikaa ei ole tuntunut löytyvän, mutta nytten olisi kisaraporttia tulossa. Valitettavasti kuvia ei tullut otettua joten nyt mennään ihan tekstin voimalla eteenpäin.


Lauantai 23.3, Toppilan jäälakeudet.

Aamulla noustessa, katsoin ulos ikkunasta ja aurinko paistaa sekä linnut laulaa, tulossa huippukeli. Paikanpäälle Toppilan frisbeeradalle päästyä alkaa hirveä putti sekä draivireeni ennen taistelun alkua. Reenatessa oli hyvä tuntu päällä ja väylää 16 reenailessa osuu keltainen maniac korin kattoon. Säikähdin jo että tuhlasin holarini siihen. Pian kisapaikalta kuuluu kutsu ja taisto on alkamassa!
   Pääsen aloittamaan kierroksen tutussa seurassa väylältä 16. Ryhmässä mukana olivat Sauli "Hiironen" Heikinheimo, Arttu Engström, Seppo "Limingan lahja" Hänninen ja Marko Merkkiniemi. Kisa lähtee omalta osin huipusti käyntiin ja kahdella pirkolla ja par:illa kohti väylää nro. 3. Spottaus poolilta unohtuu täysin ja pirkkohuumnassa en itsekkään tule yhtään ajattelleeksi sen tärkeyttä. Losti nelonen korttiin ja vi****s korviahuumaava. Oma vika ja ei auta kun hakata päätä seinään.
   Seuraavat 5 väylää kuluvat ilman pirkonpirkkoa ja tasaista par/bogey yhdeistelmää. Miksi ne putit ei vaan uppoa, pistäkää Oulun mestariputtaajat vinkkiä kommentteihin!
   Kierros loppuun supervaisulla pelillä tuloksena säälittävä 54. Pelastuksena tosin oli se että parempaa seuraa kierrokselle saa hakea. Seuraava kierros alkaa samalla ryhmällä heti perään ja Arttu epäuskoisena ihmettelee, kun ei edes eväitä kerkeä hakemaan autosta.
   Toinen kierros alkaa huonosti, kahden väylän jälkeen kortissa kaksi par:ia. Kohti kolmosväylää silti ihan hyvällä: Kyllä tämä tästä asenteella! Mutta ei, niin ei...
   Spottaus jälleen kerran jää tekemättä ja aikamme etsittyä jää upouusi D1 lumiseen toppilaan. Siinä aikani laskeskeltua totean perjantaina hukanneeni Wraithin ja nytten kaksi D1. Kiekkojen arvon laskettuani päätän katsoa score-korttia. Totean hyötyväni enemmän siitä, että, edes yritän etsiä kiekkoni takaisin, kuin jäisin heittämään ilman fiilistä ja ilman toivoa menestymisestä. 45 minuuttia etsittyäni kiekkoja totean sen olevan melko epätoivoista ja lähden kotia kiroilemaan.
   Lauantaita ei voi osaltani kutsua hyväksi päiväksi, mutta toivottavasti muilla meni mukavammin.



Sunnuntai 23.3, Hiirosen Frisbeepyhättö

Sunnuntain peleistä iso kiitos PaLa:lle "superrallisäännöstä!" ilman sitä ei olisi allekkirjoittanut päässyt pelaamaan. Sunnuntain keli on vielä Lauantaitakin parempi ja tuuli on tyyntynyt lähes täysin. Ensimmäinen kierros alkaa jälleen väylältä 16#, mukana BSC:n oma poika Veli-Matti "Vellu" Holappa avoimesta, sekä amatöörien puolelta Mikko Pulli sekä Marko Pitkänen. Kierros sujuu rennoissa tunnelmissa ja Vellu näyttää tykittävän huippukierrosta. Lopulta sellanen sieltä näyttää tulevankin.
   Oma peli oli hyvin vaihtelevaa ensimmäisellä Hiirosen kierroksella Bugeja tuli ja pirkkoja myös. Lopputulos perustasoa oleva 47, hajutonta ja mautonta. Kohti väliaikaa ja makkaranpaistoa.
   Makkaranpaistopaikalla oli hyvä tunnelma ja positiiviseksi yllätykseksi kävi myös ilmi Suffeli tarjonta. Iso kiitos Pasille. Ruokailtuamme alkoi jännitävääkin jännitävämpi toinen kierros. Panokset molemmissa sarjoissa kovat ja tilanteet tiukkaakin tiukemmat.
   Toisella kierroksella Vellu oli jo siirtynyt isojenpoikien kanssa pelaamaan ja jättänyt meidät amatöörit oman onnemme nojaan. Vellun paikan otti Teemu Alhanen.
   Oma kierros alkoi ilman paineita yhtään mistään, pirkolla alkoi ja hyvä fiilis heti kättelyssä! Kierros jatkui, ehkä hieman hauskastikkin sillä tavalla, että joka toiselta väylältä pirdie ja, joka toiselta par. Tätä jatkui kierroksen loppuun saakka ja tulos oli oma Hiirosen ennätys 40. Hyvä fiilis jäi kisoista ja mikä parasta voitin Kemin hiirosessa yhdellä heitolla!  

Vielä muutama sananen loppulaskujen ja CTP-kisan dramatiikasta. Sitä seuraa kiitos ja kumarrus.

CTP-kisa avoimen kolmannesta sijasta oli tiukka, panoksena oli koko sarjan toinen sija sekä tietenkin ikuinen kunnia. Kisaan astuivat Teemu Holappa sekä Miika Mujunen. Miika aloitti heittämällä kelpo heiton noin kuuteen metriin korista, kuului huokaus yleisöstä ja jännitys oli huipussaan. Kestääkö Teemun hermot tiukassa paikassa? Kestää! Teemun varma lähestyminen noin neljään metriin sinetöi hänelle Avoimen sarjan toisen sijan ja Miikan oli tyydyttävä neljänteen sijaan. Dramatiikkaa kerrakseen.
  Lopun toinen tilanne nähtiin Challenger-sarjan pisteenlaskussa, jossa Jan Erik Kauniskangas lunasti kolmannen sijansa. Onneksi tarkkana kaverina hän laski tilanteen uudestaan ja totesi tulleensa toiseksi tulleen Jari Jutilan kanssa tasoihin. Pisteiden uuden laskun jälkeen homman huomattiin menneen näin ja "Jane" pääsi ansaitsemalleen jaetulle toiselle sijalle.

Minun puolestani suuret onnittelut sarjojen voittajille. Ja suuret kiitokset Pasi Laukkaselle sekä muille järjestäjille. Mukavaa oli ja nyt odottamaan kesää!

Airami kuittaa.

Ps: Kannattaa ilmottautua pääsiäismaanantain pääsiäsgolffiin. Tulossa kivat kisat pääsiäis fiiliksissä.




  

Reeniä, reeniä!

Hiihtoloma on suonut minulle runsaasti aikaa harrastaa tätä lajeista ihaninta, frisbeegolfia! Pyrytti tai paistoi hiiroseen on käynyt Nikon tie, ja muutaman muunkin innokkaan. Viimeiset kaksi päivää reenikierrokset ovat syystä jos toisesta olleet erityisen mielekkäitä. Aloitetaan muistelot.

Torstai 7.3.2013

"Tuu hiiroseen" käy Kalliorinteen käsky puolenpäivän aikaan. Hitto, pakko kai se on sitten lähteä. Syön ja varustaudun omaan verkkaiseen tahtiini ja aloitan siirtymän hiirosen frisbeegolfpyhättöön. Paikan päällä hiljainen ääni päässäni toteaa että keli on mitä tulosmaisin, tuuli on vain otettava huomioon.

Aah, miten virkistävän omaperäinen maisemakuva.

Lyöttäydyn poolin mukaan, päivän ensimmäiset heittoni tulevat lähtemään 10. väylältä.. Aramilla ja Sakarilla on menossa vakava taisto maineesta, kunniasta ja koko oulun fribaskenen kadehdinnasta! Pyh, ei ketään kiinnosta kumpi voittaa. Olivatkohan 2, 3 tai peräti 4 alle parin molemmat, eivät ainakaan heittoakaan enempää. 

                                  

Lentävä lautanen ja emoalus.

                                         

Päivän ensimmäinen heitto päätyy puttietäisyydelle, ehkä tästä vielä selvitään ilman lämmittelyheittoja. Kuuloke korvaan ja Dream Theaterin sulosoinnut luovat puttiani varten sopivan zen-olotilan koko kehooni. Rauhallinen, varma liike ja kiekko singahtaa kädestäni koria kohti, näen heti että ketjuihin ollaan menossa eikä minnekkään muualle. Maailman ihanin ääni kajahtaa soimaan, enkelkuoro laulaa ja poolikaverit onnittelevat hyvää puttia. Mutta. Ei. Pahin on tapahtunut. Kori muuntui hetkellisesti sylkykupiksi ja pinkki omega makaa lumihangessa. Naureskelen Aramille että ei tämä mitään, mutta päässäni kuuluu sen luokan sanastoa ettei sitä sovi edes internetin syövereissä ääneen lausua. Tämä toistuu vielä väylällä numero yksitoista.

Pikku-ballerina.

                                   
Kuuden väylän mittainen lämmittelykierrokseni vaikuttaa lupaavalta, putti toimii (korit eivät). "Hurjan" taiston voittajaksi nousee lopulta Sakke tuloksella 4 alle parin, vain heiton Aramia edellä. Mahtoi vähän keittää.

Uudelle kierrokselle lähdetään junnujen ja pappojen voimin: Aram, minä, Sauli Heikinheimo, kaikkien tuntema ja rakastama Roksa sekä Pasi Aikio. Tästä se alamäki sitten alkoi eikä ottanut loppuakseen.

Värikäs kuva ja värikäs persoona, putti uppoaa Titaniciakin varmemmin.

Jälleen käy käsky Aramin suusta, kuvia pitäisi ottaa ja jopa videoita (nämä päätin pikimmiten hävittää). Surumielin suljen rakkaat musiikkini ja valmistaudun jäädyttämään sormeni. Roksa pistää avauksen luonnollisesti upsilla, kupille kuten on ennalta sovittu. Kierrokseni lähtee avaus avaukselta, putti putilta yhä kierommille raiteille, rysähdys on varma. Onneksi väyläkohtaisia tuloksia on hyvin hankala päätellä kuvista.

                                   

Aurinkoakin häikäisee kun on niin loistava heitto.

Kierros on joka tapauksessa hauskimpia joita olen pelannut, todellinen huumorikierros. Riku kuittailee Pasille, Pasi Rikulle. Saulikin lähtee leikkiin mukaan. Paljon oli kakkosista puhetta, onneksi niitä ei näkynyt. Aikuisten miesten likaiset puheet saavat Aramin kysymään viattomasti onko kakkosella heidän jutuissaan jokin hänen herkkään mieleensä sopimaton merkitys.

                             

Kukaan ei saa koskaan tietää jäikö heitto lyhyeksi vai osuiko puuhun.
Ehkä se jopa onnistui ja kakkosta kateltiin

Päivän viimeiselle kierrokselle lähdetään vaihtuneella kokoonpanolla. Pasi ei pysynyt menossa mukana, mutta Sakari otti hänen paikkansa. Huumoria ja huonoja heittoja oli vieläkin luvassa. Vuosikymmenen vitsinikkarin, Rikun "runoilijan liekkiin" heitettiin litrakaupalla bensaa kun puheenaiheeksi tuli Lakupekan yllätysmuna. Vaalea väri tuli yllätyksenä jopa kokeneelle Saulille.

Lakupekka ei Aramia hätkähdyttänyt.

Heittoni kulkivat vaihtelevalla menestyksellä, puttini tasaisen varmasti ohi korin vasemmalta puolen. Päätin ryhdistäytyä. Ei auttanut. Vai auttoiko sittenkään? Kyllä, piti vain luoda jännitystä, siksi juksasin, anteeksi. Loppukierroksella sain kasattua pakkani vaikka joitain kortteja jäikin uupumaan.

Perjantai 8.3.2013

Tänä päivänä ei käskyjä kuulunut joten sain pitää musiikkini eikä tarvinut ottaa nuita perskeleen kuvia! Ja se kyllä näkyi tuloksissa. Kiersimme ensin Tatun kanssa yhden kierroksen,ei hitto se tiimipelaaja oli liekeissä! 12 alle parilla puttimissillä, wow! Ja osasi vielä olla vaatimaton, kuulemma vit... harmitti tuo tulos. Itse päätin ottaa vain kolmasosan tuosta. Samaa tasaista tulosta pelasin loppupäivän.

Toiselle ja kolmannelle kierrokselle mukaan lähti joku oululaispyry nimeltä Mikko "Matu" Ylätalo. Puttaillessa   Atujen henkinen taisto sai alkunsa. Matu totesi että Tatua taitaa vähän jännittää pelata hänenkaltaisensa mest... häiskän kanssa. Oma tasainen peli jatkuu, mitä nyt välillä mokelletaan, sehän kuuluu asiaan, mutta Tatun pelissä tapahtuu selkeä muutos, oliko Matu kuittailullaan oikeassa? Lopputulos onkin puolet huonompi, vain 6 alle parin. Pelasimme tosin ilman irtokoria väylät 2 ja 9 ja laskimme ne par 3:sina.

Päivän jännin tapahtuma sattui väylällä 13, tällä "huonolla" toisella kierroksella. Tatu liukastuu avausheitossa ja lennähtää perseelleen, kiekko näyttää kuitenkin päätyvän oikeaan osoitteeseen. Lähdemme kulkemaan koria kohti ja nyt tulee se Shyamalan-tyyppinen twisti... "Tatu, sä heitit holarin" minä huikkaan korin tullessa näkyviin. Siellä se PD2 lepäsi. Tatu kirjaimellisesti ninjaili holarin, ääntäkään ei lähtenyt.

Viimeisellä kierroksella panokset kovenevat, Matu haluaa pelata rahasta. Tatu ei moiseen villitykseen lähde mukaan, mutta Kariniemen Toni lyö rahansa likoon Tatun puolesta. Peli alkakoon. Nyt taitaa vuorostaan Matua jännittää, sillä Tatu saa niukan johtoaseman. Ei ehkä olisi kannattanut lyödä vetoa. Matu nousee kuitenkin tasoihin siirryttäessä loppusuoralle. Jännitys tiivistyy. Lopulta tiimipelaajasta ei ole vastusta ja Matu vie Tonin rahat.

Holari ei ollut päivän ainoa mieleenpainuva asia, Matu päätti säväyttää ja heitti toisella kierroksella 16. väylän avauksen putterilla. Puttietäisyydelle. Ja helppo kakkonen korttiin. Ihme jätkä.


Blogihommia tulen varmasti tekemään jatkossakin, oli hauska kirjoitella tätä tekstiseinää, toivottavasti sitä oli myös hauska lukea! Niko kiittää ja kuittaa! o/

Pyryt pyryssä

Tuttu rutiini ja tätä seuraa varma sinkitys.

Käväistiin tänään kaakkurin oman pojan Ahon kanssa Hiirosen frisbeepyhätössä heittelemässä kierros. Matkaan lähti myös yksi Oululaisen frisbeegolfscenen pitkäaikaisista uranuurtajista, Riku "Roksa" Kaajakari, jo päivän toiselle kierrokselleen. Keli oli luultavasti tämän talven vaikein, lunta tuli ihan jumalattomasti ja polut olivat peittyneet lähes täysin valkeaan tavaraan. Tulokset eivät tuossa kelissä olleet huimia, mutta eipä kukaan odottanutkaan itseltään huippusuorituksia.
   Silti täytyy myöntää, ettei itseäni ainakaan ottanut yhtään päähän nakella kiekkoa lumipyryssä. Ei tuullut pahasti ja lämpötila oli siedettävä. Oman kierroksen lopputuloksen voisin tässä vielä mainita ja painoin sen -2, en ole yhtään pettynyt tuossa tuiskussa ja päivän puttikunto oli erittäin positiivinen yllätys. Inan kiva oli pelailla.

Helppo pirkkoputti allekirjoittaneelta Wintergames väylällä 14.

Roksan tarkkaakin tarkempi upsi, melkein mukille väylällä 15. Kiekkona toimii xXx!

Kotimatkasta täytyy vielä kiittää Rikun haukansilmää. Turvallisesti perille!

Team Antaa Heittää!

Noniin elikkäs päätimme sitten tehdä kaveriporukalla tämmöisen yhteisen blogin. Blogi koostuu siis neljästä oululaisesta juniorifrisbeegolffaajasta, jotka kertovat tässä blogissa kaikkea frisbeegolffiin liittyvää juttua reeneistä, kisoista ja kisareissuista! Tekstit tulevat olemaan pääasiassa kevytmielisiä ja huumoripainotteisia. Kevään ja kesän mittaan tavoitteena on lisätä paljon kuvia, videoita ja tekstiä kaikesta mahollisesta aiheeseen liittyvästä.