Tässä TourDeOulua odotellessa päätimme Niko Kemin kanssa kirjoitella haikurunoelman. Tämä kahdeksantoista haikua sisältävä teos kertoo yhdestä fribarundista. Teoksen nimi on "Pelimiehen mietteet" ja teoksen päähenkilöön voimme kaikki ainakin jossain määrin samaistua. Jokainen haiku kertoo yhdestä, ah niin epäonnisesta väylästä ja kommenttia saa alle laittaa. Pitemmittä puheitta annan runojemme puhua puolestani!
Pelimiehen mietteet
Puu osumalla
Sateinen päivä alkaa
Lupaa ei hyvää
Hysse pienoinen
Perkele kun korkea
Vajaa on heitto
Jälleen vituttaa
Putti hyvännäköinen
Yläraudassa
En mahda mitään
Sinne se kippaa jälleen
Vesiesteeseen
Napsu metsikköön
Keittää jo ihan liikaa
Vitosta korttiin
Putti hukassa
Jälleen kolisee raudat
Voisin denffata
Mutta kuitenkaan
Kasikasikasia
korttiin en ota
Otan käteeni
Hakatun peekakosen
Meneekö koriin?
Kauniit on linjat
Koivu ilmestyi tielle
MITÄ KETTUA?
Mielessä pyörii
Tästä on pakko viimein
Kakkonen saada
Alaraudasta
Kuuluu tuttu kolahdus
Aina ei uppoo
Päälle ja paljon
Kiessin loppua ei näy
Kuuluu kopsahdus
Vaan buzzi kippaa
Paarista taistelemaan
Joudun varmaan taas
Suoraa koitin
Paljon saaresta vajaa
Olipa lepso
Tatulla kulkee
Jälleen laittoi pitkähkön
Miksi minä en
Siivu on pitkä
Alapantaan kolahtaa
Rollit oobeelle
Mäntyyn kasahtaa
Varis siellä raakahtaa
Bägiä potkin
Viimeinen putti
Kisapaikalla itken
Ei edes keitä
maanantai 29. huhtikuuta 2013
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Prodiscus Dutch Open 2013!
Dutch open pelattiin 5 - 7.4 Rijswijkissä Alankomaissa. Kisaamaan lähti Oulusta suuri joukko kovanluokan frisbeeharrastajia. Porukkaan jossa itse lähdin kuului Team Powergripin junnutähti Tatu Luukkanen ja OFS-vaikuttaja Riku "Roksa" Kaajakari.
Omat fiilikset ennen kisaa olivat kyllä melko jännittyneet. Ensimmäistä kertaahan sitä olin ulkomaille menossa heittämään kunnolla. Lennot sujuivat oikein mainiosti ja Amsterdamin "sipulissa" oltiin noin klo 10 paikallista aikaa. Koneesta ulostauduttuamme huomasimme ulkona olevan melko koleaa ja tuulista. Lämpötila oli noin 4 astetta ja puut heiluivat. Heti tajusin että tällä reisulla ei tulla pelaamaan t-paidassa.
Perjantai 5.4, Rijswijk, reenikiessi ja Haag
Auton hommattuamme iskeytyi ahneus joka tulee kostautumaan tarkalleen seitsemän tunnin kuluttua. Päätämme Roksan ja Tatun kanssa mennä syönnin jälkeen suoraan radalle käymättä edes hotellilla. Vaihdamme kamppeet ja lähdemme reenailemaan Elsenburgerbosin frisbeeradalle. Rata on Ylivieskan oman pojan Niko Rättyän mukaan rakennettu vasta samana aamuna ja lähdemme poolilla joka koostuu Rikusta, Tatusta, Nikosta ja minusta kiertämään rataa. Mukaan lähti myös Nikon isä ottamaan valokuvia ja katselemaan poikansa peliä. Tässä vaiheessa voin jo sanoa kiitokset Mikko Rättyälle kuvista joita olen tähän laittanut.
Edellämme lähti parigolffia pelaamaan Juho ja Erno joiden kanssa lähti myös Teemu Holappa ja Petri Seppänen. Heittelimme heidän perässä, joka väylälle vaihtelevan määrän heittoja ja tutkimme rataa. Oma fiilis oli loistava reenikierroksen aikana ja heitto kulki ihan mallikkaasti. Samassa sarjassa pelaavan Nikon heitto näytti pelottavan varmalta ja kisan edessä kävi selväksi, että kaveri on kunnossa. Reenatessa huomasi sen, kuinka paljon olikaan ruohoa jalkojensa alle talvella kaivannut. Rata oli huippukunnossa ja koritkin olivat ihan hyviä.
Heitto lähti kevyesti mutta varmasti ja lensikin mukavasti pidemmälle, kuin talvisessa Toppilassa. Kesän odotus on itselläni kyllä tällä hetkellä huipussa, oli se vaan niin mukavaa heittää Hollannisa. Reenikierroksen jälkeen ei kauheasti jäänyt epäselviä väyliä. Ainoat huolenaiheet olivat väylät 2, 18. En tiennyt ollenkaan miten pelata nämä pirulaiset ennen kisan puoltaväliä. Reenikierroksen jälkeen kaikilla oli nälkä ja kova halu päästä lepäileen ennen huomista kahden kierroksen koitosta.
Rättyät lähtivät kierroksen jälkeen omalle hotellilleen joka oli noin kahden Nikon dessu-siivun päässä radalta. Me jäimme paikalle ja päätimme katastella vielä pelaajakokouksen, jos sattuisi käymään ilmi jotakin uutta radasta. Kaikki oli pelaajakokouksen jälkeen selvää ja päätimme lähtä hotellille.
Hotellille päästyämme huomasimme ovien olevan lukossa ja ketään ei ollut sisällä. Ehdimme hieman huolestua, mutta Riku sai yhteyden hotellin pitäjään. Hän oli olettanut meidän saapuvan klo 12.00 paikalle niin, kuin varauksessa Riku oli maininnut. Hotelli oli hyvässä kunnossa ja kaikki suihkuista omaan keittiöön löytyi. Kävimme vielä syömässä alakerran turkkilaisessa ravintolassa ja painuimme pehkuihin.
Lauantai 6.4, Ensimmäiset kisakierrokset
Herätys oli noin klo 05.00 koska ensimmäinen kierros alkoi klo 07.00 aamusta kertoo hyvin tuo videonpätkä. Ei siinä kerennyt ennen radalle pääsyä oikeen herätä kunnolla. Aamupalat nassuun ja kohti Elsenburgerbosia.
Aurinko ei ollut vielä kuudenaikoihin kerennyt nousta ja reeni putit sekä draivit tehtiin hämärässä. Kuulin puttailessa, että joidenkin lähtöväylät olivat muuttuneet ja huomasin pikaisen tutkiskelun jälkeen aloittavani väylältä 11. Lyhyt noin 60m vedenylitys. Samaan pooliin oli päätynyt myäs Henrik Johanssen, joka voitti koko kisan lopulta, Natalie Hollökoi naisten sarjan edustaja, joka draivasi luultavasti pidemmälle entä minä... Myös toinen suomalainen oli päätynyt kanssani samaan sarjaan. Jukka-Pekka Lähteenmäki amatööreistä. Viimeinen ensimmäisen kierroksen poolitovereista oli Alankomaiden oma poika Sander Bahnert.
Reenaillessa olin hukannut yhdelletoista yhden Hornetin ja astuessani tiille olo oli melko tutiseva. Päätin heittä oikealle kääntyvälle väylälle matalan foren ja se osottautui oikeaksi ratkaisuksi. Luotto champ. Wrraith liiteli kolmeen metriin korin taakse ja varma kakkonen! Kierros alkoi hyvin. Tämän jälkeen seuraavat väylät menivät paaria pelaillessa ja kolmasosan radasta ollessa ohi, olin vielä yhden alle. Sen jälkeen alkoivat mustat väylät.
Seuraaville neljälle väylälle tuli kaikille tuplabogit ja sen putken jälkeen kierros tuntui enää selviämiseltä. Pelailin kiessin loppuun kuitenkin ihan hyvällä fiiliksellä, koska odotukset eivät hirveän korkealla olleet. Tulos oli kuitenkin 71, joka oli kaksi heittoa huonommin kuin tavoite, kuutosella alkava kierrostulos.
Menin kisapaikalle kyselemään Tatulta ja roksalta kierros
tuloksia. Tatun ilme kertoi jo kaiken. Hän näytti pahasti runnellun
näköistä kättään. Tatu kertoi
seitsemännellä väylällä heittäneensä antsaa pois metsästä ja käsi oli
kosahtanut suoraan puuhun. Puristus voima oli kädestä kadonnut täysin.
Loppukierros oli kuulemma pelattu vasurilla ja kauheilla oikeankäden
heitoilla. Kierrostulos oli sama, kuin minulla. Rikulla oli onnistunut
vähän paremmin, hän oli pelannut kanssa 71 ja naureskelimme sille, että
tavataanko kaikki samassa poolissa ensikierroksella. Lähdimme syömään ja
palattuamme radalle poolit olivat tulleet.
Pääsin pelaamaan Tatun! ja Pasi Laukkasen kanssa samaan pooliin. Mukaan mahtui myös Terje Rørmark Norjasta ja Jerome Beucher Pariisista. Kierros oli mukava ja peli sujui mallikaasti. Seura oli huippua ja kelikin oli nätti. Harmittavaa oli kuitenkin Tatun hajonnut käsi, joka ei antanut yhtään anteeksi ja lopulta homma meni DNF:iin toiseksi viimeisellä väylällä. Olisi toivonut Tatulle hyvää kisaa ja menestystä kisassa, mutta minkä sille mahtaa.
Oma peli sen sijaan toimi! Hirveitä putteja sisään ja hyviä avauksia. Lopputulos 64 oli kiitettävää peliä ja junnuissa olin noussut viimeiseltä sijalta toiseksi vain neljä heittoa Nikoa perässä ja kaksi Torben Casseria edellä. Haagiin oli mukavaa palata onnistuneen toisen kierroksen jälkeen.
Video kertoo Lauantai illan fiiliksistä...
Riku kertoi aamulla minun kyselleen unissani neuvoja Laukkasen Pasilta. Mysteeriksi jäi asia mihin kyselin neuvoja tai sainko edes neuvoja. Anteeksipyyntö minulta, puhun unissani, joka ikinen yö...
Sunnuntai 7.4 Finaalipäivä
Sunnuntai aamu oli kylmä ja kostea. Sumussa ei nähnyt kahtakymmentä metriä pidemmälle ja putit laiteltii puoliunessa ennen päivän koitosta. Junnuissa tilanne oli tiukka Niko oli neljä edellä ja Torben väijyi kaksi heittoa takana. Guilaume oli tippunut vaisulla toisenkierroksen pelillään kärestä viimeiseksi ja oli minusta 9 heittoa. Peli oli aikalailla meidän kolmen välinen.
Aloitimme väylältä 16 ja ensimmäiset väylät menivät kaikki paariin. Olin jopa yrittämässä kuusimetristä pirkkoputtia 150 metrisellä viimeisellä väylällä. Rolleri onnistui tässä kiitettävästi! Putti alarautaan ja tunsin ikävää kipua ojentajassa. Sama tuntui seuraavilla väylillä. Peli ei ollut rentoa ja käsi oli aivan jäykkä. Niko pelasi todella varmaa fribaa ja otti eroa tällä vaikealla kolmannella kierroksella 9 heittoa. Voitto oli ainakin ratkennut siinä. Nikon kierros 60 oli loistava ja kaikki kunnia Ylivieskalaiselle!
Oma pelini oli tuskallista, fore onnistui vähän paremmin, kuin griplockaava bachand ja lopputulokseen olin niissä olosuhteissa tyytyväinen 69. Torben pelasi saman tuloksen ja tilanne meidän kesken pysyi samana. Kakkossijasta tulisi vielä tiukka taistelu.
Finaalikierros alkoi kisan tähän asti parhaassa säässä. Lämpöä oli noin sseitsemän astetta ja aurinkokin paisteli. Olin venytellyt jonkin verran välissä ja käsi tuntui, jonkin verran paremmalta. Ajattelin vain pelaavani rentoa peliä, enkä murehtinut pätkääkään tilannetta.
Finaalissa pelattiin yhdeksän väylää ja yksi näistä oli pitkä par 5 väylä otin tälle tuplabogin ja tämän jälkeen tarkistin scorekortin. Torben oli tullut tasoihin. Yhtäkkiä peliin tuli hieman enemmän jännitystä. Pelasimme samaa tulosta seuraavalle väylälle mutta sen jälkeen tuli minun kisan paras onnistuminen. Avasin 6 väylälle tarkan antsan joka väisti OB-saaren ja lensi kuuteen metriin. Putti sisuksiin ja olin taas Torbenia yhden edellä. Viimeiselle väylälle sinetöin kakkossijani hienolla pirkolla ja kisa oli loppujenlopuksi päättynyt mallikaasti! Kohti palkintoseremoniaa ja sipulia.
Rikun ja muiden Oululaisten pelistä tähän loppuun sen verran että, Riksa oli vähän sipannut Lauantain toisella kierroksella ja tulos oli sen mukainen. Kuitenkin sunnuntain aamukiessillä peli oli sujunut ihan hyvin ja ihan hyvä fiilis taisi Riksallekkin kisasta jäädä. Team Powergripille kisa ei ollut suurenmoinen menestys lukuunottamatta Henna Määtän hienoa kolmatta sijaa naisissa. Toinen Oulun onnistuja oli Jari Niskanen joka oli mastereissa kolmas. Teemu Holappa pelasi myös hyvin avoimessa.
Omat fiilikset oli huiput, jossiteltavaa jäi tietenkin mutta se on kuitenkin turhaa. Sipulissakaan ei ollut jonoja ja lennoille kerettiin kevyesti. Ouluun päästyämme kaikki olivat ihan poikki ja kotona nukahdin alle viidessä minuutissa.
Kiitokset näin loppuun kaikille kisaan lähteneillä, paras firbakisa mulla ainakin tähän mennessä ja tänä kesänä odotetaan lisää samanlaisia kokemuksia.
Airami kuittaa!
Omat fiilikset ennen kisaa olivat kyllä melko jännittyneet. Ensimmäistä kertaahan sitä olin ulkomaille menossa heittämään kunnolla. Lennot sujuivat oikein mainiosti ja Amsterdamin "sipulissa" oltiin noin klo 10 paikallista aikaa. Koneesta ulostauduttuamme huomasimme ulkona olevan melko koleaa ja tuulista. Lämpötila oli noin 4 astetta ja puut heiluivat. Heti tajusin että tällä reisulla ei tulla pelaamaan t-paidassa.
 |
| Amsterdamin kaunista katumaisemaa |
Perjantai 5.4, Rijswijk, reenikiessi ja Haag
Auton hommattuamme iskeytyi ahneus joka tulee kostautumaan tarkalleen seitsemän tunnin kuluttua. Päätämme Roksan ja Tatun kanssa mennä syönnin jälkeen suoraan radalle käymättä edes hotellilla. Vaihdamme kamppeet ja lähdemme reenailemaan Elsenburgerbosin frisbeeradalle. Rata on Ylivieskan oman pojan Niko Rättyän mukaan rakennettu vasta samana aamuna ja lähdemme poolilla joka koostuu Rikusta, Tatusta, Nikosta ja minusta kiertämään rataa. Mukaan lähti myös Nikon isä ottamaan valokuvia ja katselemaan poikansa peliä. Tässä vaiheessa voin jo sanoa kiitokset Mikko Rättyälle kuvista joita olen tähän laittanut.
Edellämme lähti parigolffia pelaamaan Juho ja Erno joiden kanssa lähti myös Teemu Holappa ja Petri Seppänen. Heittelimme heidän perässä, joka väylälle vaihtelevan määrän heittoja ja tutkimme rataa. Oma fiilis oli loistava reenikierroksen aikana ja heitto kulki ihan mallikkaasti. Samassa sarjassa pelaavan Nikon heitto näytti pelottavan varmalta ja kisan edessä kävi selväksi, että kaveri on kunnossa. Reenatessa huomasi sen, kuinka paljon olikaan ruohoa jalkojensa alle talvella kaivannut. Rata oli huippukunnossa ja koritkin olivat ihan hyviä.
Heitto lähti kevyesti mutta varmasti ja lensikin mukavasti pidemmälle, kuin talvisessa Toppilassa. Kesän odotus on itselläni kyllä tällä hetkellä huipussa, oli se vaan niin mukavaa heittää Hollannisa. Reenikierroksen jälkeen ei kauheasti jäänyt epäselviä väyliä. Ainoat huolenaiheet olivat väylät 2, 18. En tiennyt ollenkaan miten pelata nämä pirulaiset ennen kisan puoltaväliä. Reenikierroksen jälkeen kaikilla oli nälkä ja kova halu päästä lepäileen ennen huomista kahden kierroksen koitosta.
Rättyät lähtivät kierroksen jälkeen omalle hotellilleen joka oli noin kahden Nikon dessu-siivun päässä radalta. Me jäimme paikalle ja päätimme katastella vielä pelaajakokouksen, jos sattuisi käymään ilmi jotakin uutta radasta. Kaikki oli pelaajakokouksen jälkeen selvää ja päätimme lähtä hotellille.
Hotellille päästyämme huomasimme ovien olevan lukossa ja ketään ei ollut sisällä. Ehdimme hieman huolestua, mutta Riku sai yhteyden hotellin pitäjään. Hän oli olettanut meidän saapuvan klo 12.00 paikalle niin, kuin varauksessa Riku oli maininnut. Hotelli oli hyvässä kunnossa ja kaikki suihkuista omaan keittiöön löytyi. Kävimme vielä syömässä alakerran turkkilaisessa ravintolassa ja painuimme pehkuihin.
Lauantai 6.4, Ensimmäiset kisakierrokset
Herätys oli noin klo 05.00 koska ensimmäinen kierros alkoi klo 07.00 aamusta kertoo hyvin tuo videonpätkä. Ei siinä kerennyt ennen radalle pääsyä oikeen herätä kunnolla. Aamupalat nassuun ja kohti Elsenburgerbosia.
Reenaillessa olin hukannut yhdelletoista yhden Hornetin ja astuessani tiille olo oli melko tutiseva. Päätin heittä oikealle kääntyvälle väylälle matalan foren ja se osottautui oikeaksi ratkaisuksi. Luotto champ. Wrraith liiteli kolmeen metriin korin taakse ja varma kakkonen! Kierros alkoi hyvin. Tämän jälkeen seuraavat väylät menivät paaria pelaillessa ja kolmasosan radasta ollessa ohi, olin vielä yhden alle. Sen jälkeen alkoivat mustat väylät.
Seuraaville neljälle väylälle tuli kaikille tuplabogit ja sen putken jälkeen kierros tuntui enää selviämiseltä. Pelailin kiessin loppuun kuitenkin ihan hyvällä fiiliksellä, koska odotukset eivät hirveän korkealla olleet. Tulos oli kuitenkin 71, joka oli kaksi heittoa huonommin kuin tavoite, kuutosella alkava kierrostulos.
 |
| Kuvaa kisakeskuksesta. |
Pääsin pelaamaan Tatun! ja Pasi Laukkasen kanssa samaan pooliin. Mukaan mahtui myös Terje Rørmark Norjasta ja Jerome Beucher Pariisista. Kierros oli mukava ja peli sujui mallikaasti. Seura oli huippua ja kelikin oli nätti. Harmittavaa oli kuitenkin Tatun hajonnut käsi, joka ei antanut yhtään anteeksi ja lopulta homma meni DNF:iin toiseksi viimeisellä väylällä. Olisi toivonut Tatulle hyvää kisaa ja menestystä kisassa, mutta minkä sille mahtaa.
Oma peli sen sijaan toimi! Hirveitä putteja sisään ja hyviä avauksia. Lopputulos 64 oli kiitettävää peliä ja junnuissa olin noussut viimeiseltä sijalta toiseksi vain neljä heittoa Nikoa perässä ja kaksi Torben Casseria edellä. Haagiin oli mukavaa palata onnistuneen toisen kierroksen jälkeen.
Video kertoo Lauantai illan fiiliksistä...
Sunnuntai 7.4 Finaalipäivä
Sunnuntai aamu oli kylmä ja kostea. Sumussa ei nähnyt kahtakymmentä metriä pidemmälle ja putit laiteltii puoliunessa ennen päivän koitosta. Junnuissa tilanne oli tiukka Niko oli neljä edellä ja Torben väijyi kaksi heittoa takana. Guilaume oli tippunut vaisulla toisenkierroksen pelillään kärestä viimeiseksi ja oli minusta 9 heittoa. Peli oli aikalailla meidän kolmen välinen.
Aloitimme väylältä 16 ja ensimmäiset väylät menivät kaikki paariin. Olin jopa yrittämässä kuusimetristä pirkkoputtia 150 metrisellä viimeisellä väylällä. Rolleri onnistui tässä kiitettävästi! Putti alarautaan ja tunsin ikävää kipua ojentajassa. Sama tuntui seuraavilla väylillä. Peli ei ollut rentoa ja käsi oli aivan jäykkä. Niko pelasi todella varmaa fribaa ja otti eroa tällä vaikealla kolmannella kierroksella 9 heittoa. Voitto oli ainakin ratkennut siinä. Nikon kierros 60 oli loistava ja kaikki kunnia Ylivieskalaiselle!
Oma pelini oli tuskallista, fore onnistui vähän paremmin, kuin griplockaava bachand ja lopputulokseen olin niissä olosuhteissa tyytyväinen 69. Torben pelasi saman tuloksen ja tilanne meidän kesken pysyi samana. Kakkossijasta tulisi vielä tiukka taistelu.
 |
| Kuvassa junnut laskemassa tuloksia. |
Finaalikierros alkoi kisan tähän asti parhaassa säässä. Lämpöä oli noin sseitsemän astetta ja aurinkokin paisteli. Olin venytellyt jonkin verran välissä ja käsi tuntui, jonkin verran paremmalta. Ajattelin vain pelaavani rentoa peliä, enkä murehtinut pätkääkään tilannetta.
Finaalissa pelattiin yhdeksän väylää ja yksi näistä oli pitkä par 5 väylä otin tälle tuplabogin ja tämän jälkeen tarkistin scorekortin. Torben oli tullut tasoihin. Yhtäkkiä peliin tuli hieman enemmän jännitystä. Pelasimme samaa tulosta seuraavalle väylälle mutta sen jälkeen tuli minun kisan paras onnistuminen. Avasin 6 väylälle tarkan antsan joka väisti OB-saaren ja lensi kuuteen metriin. Putti sisuksiin ja olin taas Torbenia yhden edellä. Viimeiselle väylälle sinetöin kakkossijani hienolla pirkolla ja kisa oli loppujenlopuksi päättynyt mallikaasti! Kohti palkintoseremoniaa ja sipulia.
 |
| Junnujen nelikko vasemmalta oikealle: Niko Rättyä, Guilaume Tanghe, Torben Casser ja meikäläinen. |
Rikun ja muiden Oululaisten pelistä tähän loppuun sen verran että, Riksa oli vähän sipannut Lauantain toisella kierroksella ja tulos oli sen mukainen. Kuitenkin sunnuntain aamukiessillä peli oli sujunut ihan hyvin ja ihan hyvä fiilis taisi Riksallekkin kisasta jäädä. Team Powergripille kisa ei ollut suurenmoinen menestys lukuunottamatta Henna Määtän hienoa kolmatta sijaa naisissa. Toinen Oulun onnistuja oli Jari Niskanen joka oli mastereissa kolmas. Teemu Holappa pelasi myös hyvin avoimessa.
Omat fiilikset oli huiput, jossiteltavaa jäi tietenkin mutta se on kuitenkin turhaa. Sipulissakaan ei ollut jonoja ja lennoille kerettiin kevyesti. Ouluun päästyämme kaikki olivat ihan poikki ja kotona nukahdin alle viidessä minuutissa.
 |
| Palkinto seremonia, vasemmalla sivulla näkyy kisan TD: Hans Nagtegaal. (Pitkähiuksinen kaveri) |
Airami kuittaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)